Hei, hei heinäkuu!

Miten tässä näin kävi? Taas ollaan heinäkuun viimeisessä päivässä, vaikka vasta oli toukokuu ja kesä vasta alussa. Aika on mennyt tänä kesänä sukkelasti.

Kesän aikana ollaan ehditty kunnostamaan kunnan leikkikenttien kalusteita ja puutarhapenkitkin ovat saaneet uutta ilmettä.

Ruokaryhmä on myös pyörinyt kesän aikana normaalisti. Olemme jo päässeet hyödyntämään oman pienen puutarhamme satoa, kun kuivasimme mahtavaa basilikasatoa tulevan talven tarpeisiin. Kuivuriin sujahti myös lehtikaalia. Tomaatit ja kurkut vielä jatkavat kypsymistään, mutta pian saadaan herneitä. 

Olemme myös liikkuneet maastossa, nautiskelleet muurikkalätyistä, keränneet mustikoita pakastimeen, miettineet mikä se unelmien ammatti mahtaisi olla ja harjoitelleet työhaastattelua varten. 

Monenlaista puuhaa on siis mahtunut heinäkuuhunkin! Onnistumisen tunteita, tsemppiä, kannustamista, uusien mahdollisuuksien löytämistä, omien vahvuuksien rohkeaa esiintuomista ja yhdesä tekemistä -

niistä on meidän kesä tehty ja onneksi se jatkuu edelleen!

Seuraavan tekstin kirjoitti asiakkaamme. Aiheena oli jokin itselle tärkeä ja merkityksellinen asia.

Videopelien pelaaminen ja sosiaalistuminen

Nykyään videopelejä pelataan verkon kautta toisin kuin ennen. 80-90 luvulla ostettiin pelikonsoli kotiin tai mentiin pelihalleihin viettämään aikaa. Noihin aikoihin sosiaalistuminen oli täysin erilaista, kun nykypäivänä. Ennen pyydettiin kavereita pelaamaan kotiin uusia pelejä ja samalla rupateltiin.

Nykyään ei tarvitse paljoa nähdä kavereita, kun voi pelata ja jutella netin kautta. Mutta siitä on paljon apua joillekin ihmisille jotka eivät pysty sosiaalistumaan muiden ihmisten tavoin.

Monille videopelien pelaaminen on pakokeino todellisesta maailmasta ja sen ongelmista. Hyviä ja huonoja puolia on tietenkin netissä pelaamisessa.

Hyvät puolet on siinä, että voi tutustua uusiin ihmisiin ja moni ei koe olevansa hyvä sosiaalisissa tilanteissa oman kotinsa ulkopuolella. Peleissä voi tavata paljon ihmisiä joista voi tulla hyviä kavereita. Moni ajattelee ettei pelaamisesta ole hyötyä joillekin ihmisille, mutta totuus on, että kyllä se monia auttaa ja on auttanut. Huonoja puolia on siinä, että pelaaminen voi mennä liian pitkälle. Esimerkiksi pelaa monta pelisessiota putkeen ja ei nuku tarpeeksi. Myös ulkomaailma jää pois ja ei ulkona ei tule oltua paljoakaan. Videopeleillä on myös todella hyviä vaikutteita ihmiseen, kuten niitä pelaamalla voi oppia englannin kieltä sekä ratkaisemaan pulmia.

Kun itse pelaan pelejä suurin osa niistä yksinpelejä, koska monissa peleissä on todella hyvä tarina ja kun teknologia kehittyy maisemat näyttävät kauniilta. Videopelit on ollut omassa elämässäni todella pitkään enkä muista aikaa jolloin en olisi pelannut jotain. Monissa peleissä on syvällinen tarina tai hahmot joihin voi samaistua, ja se tekee pelistä pelaamisen arvoisen. Pitää myös koittaa nauttia pelaamisesta siitä menee maku jos ei pysty nauttimaan siitä.

Itsellä on myös tapana keräillä erikoisversiota peleistä joissa tulee patsas tai kerättävä metallikansi. Kuvassa on tämän hetkinen kokoelma. Pelien keräily on yksi kalleimmista harrastuksista mitä harrastan, mutta siinä on oma viehätyksensä.

Elokuvien maailma - elokuva-arviointia tekemässä

Yhtenä osa-alueena Toimintakeskuksella järjestettävässä kuntouttavassa työtoiminnassa on tutustuminen kulttuurin eri muotoihin. Etäohjauspäivän yhden kerran teemana oli elokuvan katsominen ja sen analysoiminen/elokuva-arvioinnin tekeminen. Kaikki asiakkaat katsoivat saman elokuvan ja he käsittelivät elokuvaa samojen kysymysten kautta.

Elokuvana oli Simo Halisen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Kääntöpiiri. Seuraavassa on poimintoja asiakkaiden elokuva-arvioinneista. Osaa poiminnoista on lainattu laajemmin ja osassa on vain oma arviointi elokuvasta. Mielenkiintoista kuinka eri tavalla näämme ja koemme elokuvien maailman.

”Elokuva kertoo kolmen toisilleen aluksi tuntemattoman ihmisen elämästä. Veeran, Jeren ja Dominickin, jossa kuitenkin aika ja sattuma nivouttaa heidät samalle polulle.

Pääosissa nähdään, Laura Birn , yksinhuoltajaäiti Veeran roolissa joka pelkää kolmevuotiaan lapsensa isää Aleksia, joka karkaa mielisairaalasta tapaamaan Veeraa ja heidän yhteistä tytärtään Saimaa. Samuli Vauramo näyttelee Jeren roolissa joka myös on poikalapsen isä, joka yrittää sovittaa omaa elämäänsä niin jotta voisi olla lapsensa Sakun huoltaja, tämän äidin ollessa hoidossa. David Nzinga on Afrikkalainen Dominick jonka tarinaa on hankalampi muulla tavalla kuvailla kuin että hän on lähes koko elämänsä hakenut paikkaansa jossa rakentaa elämäänsä.

Homma saa alkunsa kun Veeran exä, Aleksi karkaa hullulasta, ja päätyy saman junan hyttiin Jeren ja Dominickin kanssa.

Mielestäni ylipäätään Suomalaiset leffat eivät ole kovin kummoisia, lukuunottamatta muutamia poikkeuksia. Näyttelijät olivat tässä kuitenkin hyviä eikä mitään Salkkarit luokkaa. Elokuva oli aluksi hyvin tylsähkö, että piti yrittää että silmät pysyvät tosissaan auki. Elokuva oli myös hieman sekavahko joten hieman piti keskittyä tavallista enemmän. Tämä ei siis ole niin sanottu, “aivot narikkaan” leffa. Loppua kohden kuitenkin elokuva oli parempi.

Oma mielipiteeni on myös että Jere ja Dominick olisivat päässeet huomattavasti helpommalla mikäli olisivat hoitaneet asian alunalkaen eritavalla, kuten, yrittämällä pelastaa Aleksin ja hälyyttämällä apua, toki tällöin elokuva olisi aivan toisenlainen ja jopa varmaan tylsempi.

Elokuvalle annan viidestä tähdestä arvosanaksi 2. ” (Asiakas 1.)

Asiakas 2.: ”Elokuva kertoo kolmesta henkilöstä jotka ikävän tapahtuman jälkeen tutustuvat toisiinsa asiat ottavat oman kulun traagisen tapahtuman jälkeen. Aiheena on totuuden kertominen ja omantunnon kanssa käytävä taistelu.

Jere henkilönä on hyvin sulkeutunut, ja vaikeutunut mies. Päätökset mitä hän tekee eivät ole hänelle hyväksi vaikka niin hän luulee itse. Francis henkilönä on hyvin hiljainen ja ajattelevainen. Hän yrittää tehdä oikein vaikka tietää sen olevan sisimmässään väärin. Hänellä on kova moraali tehdä oikein vaikka se veisi hänet vankilaan. Vera henkilönä on kompleksi ihminen luettavaksi. Hän käy omaa taisteluaan ex miestään vastaan, kun samalla huolehtii lapsestaan ja työstään.

Elokuva kertoo pohjimmiltaan omista päätöksistä mitä aikaa tehdä. Oli se sitten huono tai hyvä valinta, mutta jonkinlainen päätös on tehtävä vaikka se satuttaisi muita tai itseään. Elokuva kertoo myös miten erilaisia ihmiset ja kulttuurit ovat. Kuinka käsitellä rankkaa päätöstä ja elää sen kanssa tai kertoa totuus. Myös tämä kertoo siitä miten oma vastuu pitää kantaa eikä juosta karkuun jälkiseuraamuksia.

Elokuva herätti paljon mietteitä siitä miten itse olisin hoitanut kyseisen asian ja olisinko voinut olla ajattelematta koko tapahtumaa. Hieman sekalainen omasta mielestäni, mutta kyllä katsomisen arvoinen elokuva.”

Ja kolmas asiakas kertoi: ”Elokuvan näyttelijät osasivat hyvin näytellä omat roolinsa. Pääosin elokuvaa on kuvattu Oulussa ja syksy-talvi aikaan. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä ja katsottava ja mielenkiintoinen. Tapahtumat meinasi välillä mennä ohi kun näyttivät takaumia mutta jatkaessa katselua sitten pääsi jyvälle ja älysin että takaumana näytetään pätkiä”

Mielenmaisemassa

Käytämme Toimintakeskuksella paljon luontoavusteisia menetelmiä johtuen siitä, että ohjaajillamme on vahva osaaminen ja työkokemus luonto-, luonnonvara- ja luonnontuotealoilta sekä Green Care - toiminnasta. Muutama viikko sitten meillä oli teemana mielenmaisema.

Mielenmaisema määritellään usein maisemaksi, jonka äärellä saamme mielemme rauhoittumaan tai joka tuo meille hyviä muistoja. Mielenmaisema voi olla tuttu jokapäiväinen maisema tai joku sellainen maisema, johon aina palaamme ajatuksissamme tai matkoillamme. Mielenmaisemaa voi tarkastella ja siitä voi voimaantua myös valokuvien kautta esimerkiksi lataamalla oman mielenmaiseman tietokoneen taustakuvaksi tai teettää vaikka kuvataulun.

Mielenmaisemaan voi myös liittyä muita aistihavaintoja, kuten ääniä, tuoksuja tai makuja.Mielenmaiseman ei myöskään tarvitse olla erämaa tai muu asumaton maisema, vaan se voi yhtähyvin olla kaupunkimaisema - vaikka pilvenpiirtäjiä tai vilkas torimaisema. Tunnistatko sinä oman mielenmaisemasi? Minulla se liittyy vahvasti kotiseutuuni ja tiettyihin tapahtumiin elämässäni. Oikeastaan niitä on useita :).

Asiakkaat pohtivat omia ajatuksiaan mielenmaisemista ottamalla kuvia tai etsimällä kuva-arkistoista kuvia. Tässä pari kuvaa asiakkaiden ottamana heidän voimaannuttavista maisemistaan.

Asiakkaan ajatuksia Sotkamon luonnosta

Olemme kevään ja alkukesän aikaan keskittyneet paljon asiakkaiden kanssa luonnossa liikkumiseen ja luonnon merkityksen miettimiseen oman hyvinvoinnin kannalta. Julkaisemme aiheeseen liittyviä kirjoituksia tässä blogissa kesän aikana. Tässä yhden asiakkaan pohdintaa Sotkamosta asuinpaikkana - näkökulmana luonto.

Hienoa sotkamolaisena on se,että monesta paikasta löytyy erinlaisia metsäpolkuja. Tästä maisemasta on mukava nautiskella joka henkäyksellä. Nämä kaksi kuvaa on vuokatinvaaroilta.

 

 

 

Sekä uimaranta Hiukan lähellä on luontoa,ja polkuja mitä pitkin on mukava kävellä samalla,kun nauttii hyvistä ilmoista.

 

 

Myös pikkuhiukka on mahtava paikka,jos haluaa uida tai vain nauttia tästä vetisestä maisemasta.

 

Hiukan näköalapaikka on todella mahtava paikka. Sieltä on mukava katsella maisemaa ja hiukan rentoutua.

 

 

Mutta parhainta sotkamolaisena on se,että voi asua veden ja kauniiden maisemien lähellä.

Minulle sotkamolaisuus on olla luonnon keskellä,jossa voi olla rauhassa samalla kuunnella veden lainehtivan lähellä.

Juhannustaikoja

    Asiakkaamme keräsi etätyöskentelyssä tietoa Juhannukseen liittyvistä perinteistä. Tässäpä hyviä      vinkkejä juhannustaikoihin ja oikein hyvää Juhannusta kaikille.

    Mittumaari eli Juhannus.



     Juhannus, eli keskikesän ja valon juhla, johon kuuluu paljon perinteitä ja joilla
     joillakin on myös pitkä historia. Ehkä kuuluisin näistä perinteistä on
     juhannuskokko jolla muinoin ideana oli pelotella pahoja henkiä ja myös
     tuoda hyvää onnea kokon ääreen kokoontuville.


     Perinteisiin kuului myös
     siivouksen jälkeen tuoda vehreät juhannuskoivun oksat ovenpieltä
     koristamaan. Oksia aseteltiin myös peilien eteen ja maljakoihin, muiden
     alkukesän kukkien kaveriksi. Näin lepyteltiin talon henkiä jotka
     arvostivat uskomusten mukaan puhtautta. Perinteisesti Juhannusta on
     hakeuduttu juhlimaan veden ääreen, veden puhdistavan vaikutuksen ansiosta.
    


     Koska Juhannuksen aikaan oli
     usein maalaistalossa lehmiä, kuului juhannusruokiin erilaiset maitoruoat
     kuten herajuusto.


    

     Moni saattaa luulla, että
     juhannuksena usein tapahtuva alkoholin runsas nauttiminen on vain
     supisuomalaista tapaa ottaa rennosti, mutta tämäkin juontaa juurensa
     vanhoista uskomuksista, jolloin kunnon kännejä jopa suositeltiin
     juhannuksen aikaan sillä tämäkin karkotti, ei paitsi pahalla hengen
     hajulla tai epämääräisellä örinällä muita kanssaihmisiä, vaan karkotti
     pahoja henkiä.


     Juhannuksen historiassa on
     paljon myös vanhoja perinteitä joista vahvasti itse uskon, että alkunsa
     nämä ovat saaneet nuorilta tai miksei vanhemmiltakin pojan kosseilta
     joilla on ollut niin sanotusti ketunhäntä kainalossa. Ilmeisesti
     entisaikaan on ollut vahvasti uskoa ja jopa pelkoa pahoihin henkiin sillä
     en suostu hyväksymään, että naiset ovat tuolloin olleet niin
     höynäytettävissä. Esimerkkinä näistä ovat tietyt perinteet joihin vahvasti
     liittyi naimattomien nuorten naisten alastomuus. Muutama esimerkki
     alempana:
 

•       Naimattoman naisen tuli katsoa kaivoon,
        lampeen tai lähteeseen alasti ja näin hän sitten näkee tulevan puolisonsa
        hahmon vedessä.

 

•       Hyvän naimaonnen saa jos juhannusyönä
        kieriskelee alasti kasteisella niityllä.

  

•       Kun juoksee alasti saunasta tullessaan
        juhannusyönä ruisvainion ojia, niin kolmannella kerralla tulee sitten se
        tuleva puoliso vastaan.
  
        
  
        
  
        Lähteet: http://kalajoenjuhannus.net/juhannusperinteet-ja-juhlan-historiaa/
  
                       http://juhlat.fi/article/juhannuksen-historiaa/

 

Kuntouttavaa työtoimintaa Sotkamon Toimintakeskuksella

Sotkamon Toimintakeskus on osa Tolokkua tukea ja osallisuutta Sotkamossa - hankkeen toimintaa. Hankkeessa kehitetään matalan kynnyksen toimintakeskusta Sotkamoon. Toimintakeskuksella toteutetaan erilaisia yksilö- ja ryhmätoimintoja, jotka tukevat eri elämäntilanteissa olevien ihmisten tarpeita ja voimaantumista. Suurin osa asiakkaista on tähän asti ollut kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita.

Hankkeen tavoitteena on ehkäistä tai vähentää sosiaalista syrjäytymistä edistämällä kohderyhmän osallisuutta ja toiminta- ja työkykyä. Hanke on nyt toiminut puolitoista vuotta ja tänä aikana meillä on saatu käynnistettyä jo vakiintunutta ryhmätoimintaa mm. hyvinvoinnin, liikunnan ja ruoanlaiton parissa. Painotamme työskentelyssä kestävän kehityksen malleja sekä Green Caren voimaantumisen eri menetelmiä. Ohjaajillamme on vahvaa luonto-, luonnonvara- ja luonnontuotealan osaamista ja siksipä toiminnassamme näkyy huomattavan paljon erilaisten luonnonantimien ja luontoympäristön käyttäminen.

Korona - aika loi haasteita myös meidän toiminnallemme, mutta siitä seurasi paljon hyvääkin. Etätyöskentelystä tuli myös meidän toiminnassamme yksi tärkeä osa asiakastyötä. Tässä blogissa on vahva tarkoitus paitsi tuoda tietoon meidän päivittäistä tekemistä Toimintakeskuksella ja sen lähiympäristössä, niin myös asiakkaidemme etäohjauksessa syntyneitä tuotoksia. Toivomme, että tämän blogin ansiosta tietoisuus mm. kuntouttavan työtoiminnan arjesta lisääntyisi. 

t. Ohjaajat Tiina ja Mari