Yhtenä osa-alueena Toimintakeskuksella järjestettävässä kuntouttavassa työtoiminnassa on tutustuminen kulttuurin eri muotoihin. Etäohjauspäivän yhden kerran teemana oli elokuvan katsominen ja sen analysoiminen/elokuva-arvioinnin tekeminen. Kaikki asiakkaat katsoivat saman elokuvan ja he käsittelivät elokuvaa samojen kysymysten kautta.
Elokuvana oli Simo Halisen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Kääntöpiiri.
Seuraavassa on poimintoja asiakkaiden elokuva-arvioinneista. Osaa poiminnoista on lainattu laajemmin ja osassa on vain oma arviointi elokuvasta. Mielenkiintoista kuinka eri tavalla näämme ja koemme elokuvien maailman.
”Elokuva kertoo kolmen toisilleen aluksi tuntemattoman ihmisen elämästä. Veeran,
Jeren ja Dominickin, jossa kuitenkin aika ja sattuma nivouttaa heidät samalle
polulle.
Pääosissa nähdään, Laura Birn , yksinhuoltajaäiti Veeran roolissa joka pelkää
kolmevuotiaan lapsensa isää Aleksia, joka karkaa mielisairaalasta tapaamaan
Veeraa ja heidän yhteistä tytärtään Saimaa.
Samuli Vauramo näyttelee Jeren roolissa joka myös on poikalapsen isä, joka
yrittää sovittaa omaa elämäänsä niin jotta voisi olla lapsensa Sakun huoltaja,
tämän äidin ollessa hoidossa.
David Nzinga on Afrikkalainen Dominick jonka tarinaa on hankalampi muulla
tavalla kuvailla kuin että hän on lähes koko elämänsä hakenut paikkaansa
jossa rakentaa elämäänsä.
Homma saa alkunsa kun Veeran exä, Aleksi karkaa hullulasta, ja päätyy
saman junan hyttiin Jeren ja Dominickin kanssa.
Mielestäni ylipäätään Suomalaiset leffat eivät ole kovin kummoisia,
lukuunottamatta muutamia poikkeuksia. Näyttelijät olivat tässä kuitenkin hyviä
eikä mitään Salkkarit luokkaa. Elokuva oli aluksi hyvin tylsähkö, että piti yrittää
että silmät pysyvät tosissaan auki. Elokuva oli myös hieman sekavahko joten
hieman piti keskittyä tavallista enemmän. Tämä ei siis ole niin sanottu, “aivot
narikkaan” leffa. Loppua kohden kuitenkin elokuva oli parempi.
Oma mielipiteeni on myös että Jere ja Dominick olisivat päässeet
huomattavasti helpommalla mikäli olisivat hoitaneet asian alunalkaen
eritavalla, kuten, yrittämällä pelastaa Aleksin ja hälyyttämällä apua, toki tällöin
elokuva olisi aivan toisenlainen ja jopa varmaan tylsempi.
Elokuvalle annan viidestä tähdestä arvosanaksi 2. ” (Asiakas 1.)
Asiakas 2.:
”Elokuva kertoo kolmesta henkilöstä jotka ikävän tapahtuman jälkeen tutustuvat toisiinsa asiat ottavat oman kulun traagisen tapahtuman jälkeen. Aiheena on totuuden kertominen ja omantunnon kanssa käytävä taistelu.
Jere henkilönä on hyvin sulkeutunut, ja vaikeutunut mies. Päätökset mitä hän tekee eivät ole hänelle hyväksi vaikka niin hän luulee itse.
Francis henkilönä on hyvin hiljainen ja ajattelevainen. Hän yrittää tehdä oikein vaikka tietää sen olevan sisimmässään väärin. Hänellä on kova moraali tehdä oikein vaikka se veisi hänet vankilaan.
Vera henkilönä on kompleksi ihminen luettavaksi. Hän käy omaa taisteluaan ex miestään vastaan, kun samalla huolehtii lapsestaan ja työstään.
Elokuva kertoo pohjimmiltaan omista päätöksistä mitä aikaa tehdä. Oli se sitten huono tai hyvä valinta, mutta jonkinlainen päätös on tehtävä vaikka se satuttaisi muita tai itseään. Elokuva kertoo myös miten erilaisia ihmiset ja kulttuurit ovat. Kuinka käsitellä rankkaa päätöstä ja elää sen kanssa tai kertoa totuus. Myös tämä kertoo siitä miten oma vastuu pitää kantaa eikä juosta karkuun jälkiseuraamuksia.
Elokuva herätti paljon mietteitä siitä miten itse olisin hoitanut kyseisen asian ja olisinko voinut olla ajattelematta koko tapahtumaa.
Hieman sekalainen omasta mielestäni, mutta kyllä katsomisen arvoinen elokuva.”
Ja kolmas asiakas kertoi:
”Elokuvan näyttelijät osasivat hyvin näytellä omat roolinsa. Pääosin elokuvaa on kuvattu Oulussa ja syksy-talvi aikaan. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä ja katsottava ja mielenkiintoinen. Tapahtumat meinasi välillä mennä ohi kun näyttivät takaumia mutta jatkaessa katselua sitten pääsi jyvälle ja älysin että takaumana näytetään pätkiä”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti