- Tervepä terve!

Ruutupaitainen Suomifilmin hurmuri paiskaa kättä miehen kanssa pihamaalla. Koivujen viheriöivät oksat keinahtelevat vienossa tuulessa. Sinisellä taivaalla leijuu yksinäinen pilvenhattara ja taustalla pääskyset visertävät. Tuomen alla seisoo viehkeä neito vehnänvärinen hiuskranssi päässään...

 

Niin. Terve. Minja kääntää katseensa elokuvasta ja peilaa hetken itseään pöydän metallireunasta. Se kertoo, että hiukset ovat lyhyet. Ei sitä, että toisen hoitokerran jälkeen ne alkoivat harventua - onneksi tasaisesti. Ehkäpä peruukkia ei tarvita. Joillakin potilailla näyttää olevan huivi tai pipo, osa on rohkeasti ilman.

 

Hoitajalla on lempeät silmät maskin takana hänen tuodessaan sylin täydeltä infuusiopusseja ja ripustaessaan ne tippatelineeseen.

- Ilkeä viima tänään, lupasi tuiskuakin. Ulkona kannattaa sitten suojella hyvin suu ja nenä, ettei henki salpaudu.

Minja irvistää, kun neula lävistää herkän ihon ja painuu oikean solisluun alla sijaitsevaan laskimoporttiin. Portista lähtevä suonensisäinen katetri kiemurtelee kuin mato kaulan juureen.

 

- Hyvin aspiroituu ja lähtee vetämään. Huuhdellaan ensin ja aloitetaan esilääke Ivemendilla, toivottavasti auttaa pahaan oloon ja suun kautta deksametason tabletit. Haen sinulle juomista, tuonko samalla syömistä?

 

- Terve!

Ennen vanhaan sillä toivotettiin terveyttä ja vakuutettiin, että itsellä ei ollut tarttuvaa tautia - kätellään vaan! Koulussa kysyttiin kerran, mikä elämässä on tärkeintä? Muut valitsivat hyvän terveyden. Minjalla elämän tarkoitus kiilasi kirkkaasti ykköseksi. Hän oli pienestä asti potenut monenlaista vaivaa. Eikö se, että tiesi elämän tarkoituksen, mistä tulemme ja minne olemme menossa, ollut arvokkaampaa?

 

Kun ahdistuneisuus ja epätoivon hetket musertavat ja saavat vapisemaan, mieleen nousee kuva Luojan lupaamasta uudesta maailmasta, jossa ei ole kärsimyksiä eikä kuolemaa. Minjaa hymyilyttää. Leikkausarvet ja sairaudet ovat poissa. Ei enää henkisiä traumoja eikä pelkoa.

 

Auringon suloinen valo lämmittää. Huumaavan tuoksuisia valkoisia tuomenkukkia leijailee alas tuuheille, kauniille hiuksille. Käsi tarttuu käteen. Vihdoinkin kotona.

Tämä kaunis kirjoitelma on tehty osana etäohjattua kuntouttavaa työtoimintaa. Osa asiakkaista osallistuu toimintaamme joko kokonaan tai osittain etänä. Viime keväänä iskeneen koronakriisin aikana ohjaajat ovat työstäneet toiminnan aikana toteuttamiskelpoisia keinoja etäohjaukseen. Perinteisimpien menetelmien, kuten puhelimen, tekstiviestin ja Whatsappin rinnalla käytössä ovat verkkotapaamiset Zoom- ja Meet- yhteyksiä hyödyntäen. Nämä yhteydet mahdollistavat ryhmä- jayksilökeskustelut sekä erilaiset tehtävien aloitus- ja purkutilanteet sekä harjoitukset. Tehtävien (mm. valokuvat, videot) palautukseen hyödynnetään sähköpostia ja Classroomia. Lisäksi Toimintakeskuksella on käytössä oma suljettu Facebook-ryhmä sekä YouTube-tili, mikä mahdollistaa erilaisten tapahtumien, keskusteluiden sekä yhteisten kuvien ja videoiden tuottamisen. Nämä palvelut on luotu itse toimintaa varten. Asiakastietoja ei käsitellä näissä tilanteissa.